Terveisiä täältä korvia särkevästä biologisen kellon tikityskonsertista! Mistään muusta ei voi olla kyse, kun näin lyhyen ajan sisään olen taas retkahtanut uuteen kaksilahkeiseen. Kyllä, uuteen! Ikäänkuin tässä jo olemassa olevassa kourallisessa ei olis tarpeeksi.
Kakkatykkimössömassuihin tämä tikitys ei liity mitenkään, en todellakaan kärsi minkään tason vauvakuumeesta, ennemmin päinvastoin. Eiköhän syynä ole ihan vain se yksinkertainen tosiasia, että olen ollut sinkkuna kohta puolitoista vuotta, ja yksinolo alkaa maistua puulta. Johan sitä on tässä vähän huudeltukin, mitä sitä häpeilemään. Olis ihan kiva olla jonkun kaa.
Tämä viimeisin sykähdyttäjä kolahti jälleen ihan omalla tavallaan. Sanoisin, että tässä voisi hyvinkin olla haastaja Toivolle (tarkoittaen toivottoman märehtimisen loppua?). Pidän tämän satuhahmon kaltaisen olennon vielä toistaiseksi anonyyminä, niin en manaa koko hommaa heti alkuunsa. Toivotaan, että tästä vielä seuraa lisää kerrottavaa.
Mutta vielä kerran: järkyttävää! Viekää mut hoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti