No nythän mä pääsin oikein tän avautumisen alkuun.
Tossa aikasemmassa tekstissä kirjoitin, että mulla on noita about puolen vuoden seksisuhteita ollut tässä sinkkuilun aikana muutamakin. No unohdinpa mainita, että yleensä.. tai oikeestaan tähän asti aina ne on päättyneet mun fiilikseen ettei kaikki oo hyvin ja stadaa: muutaman viikon sisällä äijä ilmoittaa (eräässäkin tapauksessa facebook-statuksella) olevansa parisuhteessa. Ja tosiaan aikaisemmin mulle väitetään se puol vuotta kirkkain silmin, ettei olla valmiita sitoutumaan, muhun eikä kehenkään.
Ja siis mähän en mene sänkyyn semmosen pojan kanssa kenestä en oikeesti tykkää. Mutta tän oman vampin sitoutumiskammoni kanssa sit kuvittelen, et tämmönen vakkari seksisuhde, minkä aikana ei paneskella muita, on melkeen sitä parasta mitä mä voin toivoa. Ei tartte sitoutua, mut kuitenki ollaan ku pari. Paitsi ettei. Paitsi et mä kuvittelen sit kuitenkin, vaikka olisin kuinka hyvin perillä säännöistä, että tässä on jotain. Ja se toinen haluaa vaan.. no pillua. Ja sit meikäläinen saa turpaansa henkisesti. Enkä mä vaan opi.
Mut siis tää avautuminen alko nyt siitä, että tänään tää sama kuvio kävi nyt sitten kolmannen kerran. Ollaan pyöritty joulusta asti enempi tai vähempi herra kolmosen kanssa yhdessä. Pari, kolme viikkoa sitten alko jo oleen semmonen fiilis, että nyt ei oo kyllä kaikki niinku aikasemmin. Saattoi kyllä johtua siitäkin, että mulla oli itellä semmosta pientä säätöä ollut vähän joka suuntaan nyt tosiaan kesän alussa, ja oli vähän huono omatunto. Joten kysyin, että onko herralla joku naikkonen kierroksessa, että haluaisin tietää jos on, voidaanko sopia näin? "joojoo, voidaan sopia, onkos sulla sitten joku?" No pakkohan se oli myöntää, kun kert oli ja itekkin haluisin tietää. Puhe oli, ettei siinä mitään, ihan ok, näinhän tän pitäski mennä, kun kerran nimenomaan ei seurustella. Tähän asti herrasta ei kuulu mitään ja mullakin alkaa muut hommat kusta omaan mahdottomuuteensa, pakko kysyä herralta että mikä on kun ei kuulu eikä näy? No, nainenhan on löytynyt. Ja sellainen, josta tykkää niin kovin, ettei voi muiden kanssa (eli mun) säätää samalla.
Ei siinä, rispektiä herra kolmoselle selkärangasta sanoa asia suoraan mulle, eikä esim. kieltää ja pamauttaa sitä sitten naamakirjaan niinkuin herra kakkonen, mutta kyllä tää nyt rupee jo vähän ihmetyttämään tämä touhu! Oon joku super-sankari, joka pelastaa sitoutumiskammoisia miehiä, tekee niistä ukkomies-materiaalia ja jatkaa sitten sinkkuiluaan, jotta voi löytää seuraavan pelastettavan äijänrentukan. Terttu ehdotti, ehkä voisin perustaa yrityksen, jossa pelastan sitoutumiskammosia tyyppeja, mutta ottaisinkin siitä rahaa! Mutta eehkä se menis jo vähän liikaa huoraamisen puolelle, eli jatkan sankarina jakamista ja pelastan maailman sitoutumiskammoisilta miehiltä! HYVÄ MÄ!
-Hilma
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Ajetaan hiljempaa
Viinipullo yksin + juhannus yksin + tietokone internetyhteydellä = voi heviletti sentään. Seurauksia saa sitten hävetä tovin jälkeenpäin, mutta sellasta se välillä on. Tuli mm. joissakin rajatiloissa vastattua puheluun, josta en muista mitään, mutta josta tosiaan on riittänyt seurauksia muutamaksikin toviksi. Onneksi pahimmat vuodatukset säästyivät piilotettuihin yksityisiin arkistoihin. Huh sentään. Ei näitä enää lisää, yksin dokaaminen ei ole mun juttu. Niin ankeeta herätä krapulaisena yksin.
Mainitsemani puhelu on seurausta eräästä hämmentävästä ihmissuhteehkosta, jota olen kunnon pelinaisen elkein pitänyt vireillä aina kun promillemäärä veressä on ollut riittävä. Ja nyt, muutaman tovin kestäneiden seurauksien vuoksi, myös normaalia arkipäivän yhteydenottoa on ollut havaittavissa. Meinasin astua jo omaan kuoppaani, kun keskustelutoverini totesi olevansa samassa kaupungissa tulevana viikonloppuna, joka olisi väistämättä tarkoittanut jonkinnäköistä kohtaamista. Onneksi olemassa on jokaisen sähläävän Tertun pelastava enkeli Hilma, joka juonii ensinnä mainitun muuttamaan tarkkaan harkittuja suunnitelmiaan tuosta vaan. Ihan hirveän suuria käännytysoperaatioita ei kyllä vaadittu, jännä juttu.
Olen kyllä välillä ihan hirveä. Oikeastaan oon nykyään suurimman osan ajasta ihan hirveä, mutta kun edes tiedostan sen, niin eikö se vähän pienennä tätä mun kusipäisen ämmän taakkaa?
Kusipäistä puheenollen, vaikea käsittää sitä määrää mikä näitä herrapuoleisia lajin edustajia tuon rakkaan ystäväiseni ja kanssabloggaajattaren kohdalle osuukaan! Älytöntä. Samassa suhteessa minä, "en-sano-kenellekään-ei"-hupakko, vedän puoleeni näitä parisuhteen perään haikailevia herkkiä poikia. Jotka sinällään ovat oikeinkin mukava asia, mutta kun itse ei ole parisuhteen tarpeessa vielä jonkinmittaiseen ajanjaksoon, niin pistäähän se vähän ahdistamaan ja ihmetyttämään. Mikähän kumma siinä on? Saako syyttää horoskooppeja?
Toivotaan, että tämän kesän jälkeen Hilmalla olisi kasassa hyvä pakka positiivisia mieskokemuksia ja tämän itsensä mainitsemia söpöjä vieressänukkumisia, ja mulla olis kokemusta jostain kylmästä virtsankyllästämästä hepusta, joka palauttaisi pelurinpohkeeni takaisin maan pinnalle.
Tällä hetkellä Hilma johtaa tilastoja 1-0, mutta viikonloppu on jälleen lupaavan lähellä, nythän on jo tiistai! Venytetyksi viikonlopuksi nämä neitokaiset pakkaavat luunsa ja siirtyvät autuaammille metsästysmaille, saa nähdä kuinka taivaallisiin mittoihin tourneemme venyykään!
Mainitsemani puhelu on seurausta eräästä hämmentävästä ihmissuhteehkosta, jota olen kunnon pelinaisen elkein pitänyt vireillä aina kun promillemäärä veressä on ollut riittävä. Ja nyt, muutaman tovin kestäneiden seurauksien vuoksi, myös normaalia arkipäivän yhteydenottoa on ollut havaittavissa. Meinasin astua jo omaan kuoppaani, kun keskustelutoverini totesi olevansa samassa kaupungissa tulevana viikonloppuna, joka olisi väistämättä tarkoittanut jonkinnäköistä kohtaamista. Onneksi olemassa on jokaisen sähläävän Tertun pelastava enkeli Hilma, joka juonii ensinnä mainitun muuttamaan tarkkaan harkittuja suunnitelmiaan tuosta vaan. Ihan hirveän suuria käännytysoperaatioita ei kyllä vaadittu, jännä juttu.
Olen kyllä välillä ihan hirveä. Oikeastaan oon nykyään suurimman osan ajasta ihan hirveä, mutta kun edes tiedostan sen, niin eikö se vähän pienennä tätä mun kusipäisen ämmän taakkaa?
Kusipäistä puheenollen, vaikea käsittää sitä määrää mikä näitä herrapuoleisia lajin edustajia tuon rakkaan ystäväiseni ja kanssabloggaajattaren kohdalle osuukaan! Älytöntä. Samassa suhteessa minä, "en-sano-kenellekään-ei"-hupakko, vedän puoleeni näitä parisuhteen perään haikailevia herkkiä poikia. Jotka sinällään ovat oikeinkin mukava asia, mutta kun itse ei ole parisuhteen tarpeessa vielä jonkinmittaiseen ajanjaksoon, niin pistäähän se vähän ahdistamaan ja ihmetyttämään. Mikähän kumma siinä on? Saako syyttää horoskooppeja?
Toivotaan, että tämän kesän jälkeen Hilmalla olisi kasassa hyvä pakka positiivisia mieskokemuksia ja tämän itsensä mainitsemia söpöjä vieressänukkumisia, ja mulla olis kokemusta jostain kylmästä virtsankyllästämästä hepusta, joka palauttaisi pelurinpohkeeni takaisin maan pinnalle.
Tällä hetkellä Hilma johtaa tilastoja 1-0, mutta viikonloppu on jälleen lupaavan lähellä, nythän on jo tiistai! Venytetyksi viikonlopuksi nämä neitokaiset pakkaavat luunsa ja siirtyvät autuaammille metsästysmaille, saa nähdä kuinka taivaallisiin mittoihin tourneemme venyykään!
- Terttu
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Elämä on. :P
HAA! Hilmakin (vihdoin, melkoisen painostuksen alaisena. :P) ottaa itseään niskasta kiinni, ja kirjoittaa nyt melkeimpä ihka ensimmäisen blogi-kirjoituksensa!
Oma juhannushan meni tosiaan tuolla Tertun mainitsemalla "Tertun eksän mökillä" kavereiden kesken, Tertun tissutellessa viiniä kotosalla. Itse en tissutellut, vaan vietin hyvinkin perinteisen juhannuksen perseet olalla. Onneksi kanssa immeiset möksällä oli kaikki suunnilleen samoilla linjoilla, joten ei tarvitse juurikaan itseään alkaa häpeämään, vaikka muussa seurassa se voisikin olla melko ajankohtaista. Pakko vähän hehkuttaa, että kyllä on kivojakivoja ihania, uusiakin, ystäväisiä löytynnyt tässä viime vuoden aikana, varsinkin noista mökki-pojista. <3
Mökille lähdin kyllä niin hirmuisessa "vihaan kaikkia miehiä"-fiiliksessä, että vähän itseäkin hirvitti, mitä tosta jussista oikein kehkeytyy. Mutta koska pojjaat oli niin hirmusen mukavia ja kivoja (jopa illan isäntäkin, joka välillä on ottanut mua melko rankastikkin päähän. :D), ettei mistään vihaamisesta tullutkaan sitten yhtään mitään. Onneksi! :)
Kuten Terttu melko hienovaraisesti on noissa aikaisemmissa teksteissä ilmaissut, niin tämä meidän alkukesä on ollut kyllä... melkoinen. Noita kesäkolleja on tosiaankin ollut nyt ihan jokseenkin jopa tarpeeksi tässä pyörimässä, ja siitäpä tämä blogi-idea sitten syntyikin. Piti päästä johonkin noista kakslahkeisista avautumaan ja kirjottamaan niin, että voipi vielä vanhanakin niitä sitten jostain muistella!
Itsellähän tilanne on aikalailla täysin erilainen kuin Tertulla. Terttu on ollut piiitkässä parisuhteessa suunnilleen koko täysi-ikäisyytensä, kun taas minä seurustelin teini-ikäisenä ja olen ollut sinkkuna suunnilleen koko täysi-ikäisen elämäni. Aikaisempi sinkku-vuosien lohtu ja suola on kuitenkin nyt alkanut tuntumaan aika pitkälti kiroukselta. Ei tunnu nykysin löytävän enää mistään miestä, joka haluaisi muutakin kuin vain sitä itseään. Tää hemmetin fuck-buddy-ilmiö on aikalailla lähtenyt riistäytymään käsistä, ainakin mun käsistä. Mä en tykkää / harrasta juurikaan mitään yhden yön juttuja, ne on tuppaa venähtään aina tommosiks puolenvuoden vakipanoiks. Ja usein miten kuvioon kuuluu myös se, että mä ihastun, annan jutun mennä liian pitkälle ja sit lopulta ite lopetan sen ja vingun kuinka sattuu. Ja sit vannon etten ala moisiin hölmöilyihin enää, ja stadaa, kohta ollaan taas about samassa tilanteessa. No, saa nähdä nyt mitä tää hullu kesä saa nyt sitten aikaan. :D
Mut kai mulla on sit aina ollut joku pienen sortin sitoutumiskammo, ehkä nää mun huonot miesvalinnat johtuu jotenkin siitä. Mutta nyt tuolla mökillä, kun nukuin semmosen kivan kaveripojan vieressä, tuli jotenkin niin sulonen olo. Että tämmöstäkin tietysti vois ehkä jopa olla. Mutta jotenkin se tuntuu niin kauhean vaikealta. Kai mulla on joku ihan kieroutunut käsitys seksistä ja miehistä ja ylipäätään elämästä, kun ei musta ole kuin kusipäitten kanssa sekoilemaan. Hyvä mies kun tulee vastaan, se löytää itsensä hyvin äkkiä "ei vaan oo oikeeta fiilistä"-hyllyltä unohdettuna. Haha, kuulostan niin kauheelta naiselta tän tekstin perusteella että voi hyvää päivää. Ihan vaan nukkuminen miehen vieressä, ilman taka-ajatuksia, on meikäläisen elämässä luksusta. No, semmostä se elämä (mun ainakin nyt) on. :D
kiitos ja kumarrus.
-Hilma
Oma juhannushan meni tosiaan tuolla Tertun mainitsemalla "Tertun eksän mökillä" kavereiden kesken, Tertun tissutellessa viiniä kotosalla. Itse en tissutellut, vaan vietin hyvinkin perinteisen juhannuksen perseet olalla. Onneksi kanssa immeiset möksällä oli kaikki suunnilleen samoilla linjoilla, joten ei tarvitse juurikaan itseään alkaa häpeämään, vaikka muussa seurassa se voisikin olla melko ajankohtaista. Pakko vähän hehkuttaa, että kyllä on kivojakivoja ihania, uusiakin, ystäväisiä löytynnyt tässä viime vuoden aikana, varsinkin noista mökki-pojista. <3
Mökille lähdin kyllä niin hirmuisessa "vihaan kaikkia miehiä"-fiiliksessä, että vähän itseäkin hirvitti, mitä tosta jussista oikein kehkeytyy. Mutta koska pojjaat oli niin hirmusen mukavia ja kivoja (jopa illan isäntäkin, joka välillä on ottanut mua melko rankastikkin päähän. :D), ettei mistään vihaamisesta tullutkaan sitten yhtään mitään. Onneksi! :)
Kuten Terttu melko hienovaraisesti on noissa aikaisemmissa teksteissä ilmaissut, niin tämä meidän alkukesä on ollut kyllä... melkoinen. Noita kesäkolleja on tosiaankin ollut nyt ihan jokseenkin jopa tarpeeksi tässä pyörimässä, ja siitäpä tämä blogi-idea sitten syntyikin. Piti päästä johonkin noista kakslahkeisista avautumaan ja kirjottamaan niin, että voipi vielä vanhanakin niitä sitten jostain muistella!
Itsellähän tilanne on aikalailla täysin erilainen kuin Tertulla. Terttu on ollut piiitkässä parisuhteessa suunnilleen koko täysi-ikäisyytensä, kun taas minä seurustelin teini-ikäisenä ja olen ollut sinkkuna suunnilleen koko täysi-ikäisen elämäni. Aikaisempi sinkku-vuosien lohtu ja suola on kuitenkin nyt alkanut tuntumaan aika pitkälti kiroukselta. Ei tunnu nykysin löytävän enää mistään miestä, joka haluaisi muutakin kuin vain sitä itseään. Tää hemmetin fuck-buddy-ilmiö on aikalailla lähtenyt riistäytymään käsistä, ainakin mun käsistä. Mä en tykkää / harrasta juurikaan mitään yhden yön juttuja, ne on tuppaa venähtään aina tommosiks puolenvuoden vakipanoiks. Ja usein miten kuvioon kuuluu myös se, että mä ihastun, annan jutun mennä liian pitkälle ja sit lopulta ite lopetan sen ja vingun kuinka sattuu. Ja sit vannon etten ala moisiin hölmöilyihin enää, ja stadaa, kohta ollaan taas about samassa tilanteessa. No, saa nähdä nyt mitä tää hullu kesä saa nyt sitten aikaan. :D
Mut kai mulla on sit aina ollut joku pienen sortin sitoutumiskammo, ehkä nää mun huonot miesvalinnat johtuu jotenkin siitä. Mutta nyt tuolla mökillä, kun nukuin semmosen kivan kaveripojan vieressä, tuli jotenkin niin sulonen olo. Että tämmöstäkin tietysti vois ehkä jopa olla. Mutta jotenkin se tuntuu niin kauhean vaikealta. Kai mulla on joku ihan kieroutunut käsitys seksistä ja miehistä ja ylipäätään elämästä, kun ei musta ole kuin kusipäitten kanssa sekoilemaan. Hyvä mies kun tulee vastaan, se löytää itsensä hyvin äkkiä "ei vaan oo oikeeta fiilistä"-hyllyltä unohdettuna. Haha, kuulostan niin kauheelta naiselta tän tekstin perusteella että voi hyvää päivää. Ihan vaan nukkuminen miehen vieressä, ilman taka-ajatuksia, on meikäläisen elämässä luksusta. No, semmostä se elämä (mun ainakin nyt) on. :D
kiitos ja kumarrus.
-Hilma
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Heikkopäinen on tullut hänestä
Ju-han-nus. Täällä sitä kirjoitellaan keskikesän juhlinnan tuoksinassa. Tää on todella legendaarinen ensinnä mainittu, sillä istun tällä hetkellä yksin kotona, puoli pulloa punaviiniä huivissa. Legendaarinen (omalla kohdallani) siksi että a) juhannus yksin ja b) viiniä yksin. Joku vois sanoa, että surullista, mutta mitä vielä: tässä mä lattialla vuorotellen joogailen ja kirjottelen punaviinin syventämiä ajatuksia ylös kuin taiteilijat ikään. Mikä vois olla boheemimpaa!
Kyllä tää oikeesti on vähän surullista. Koska
a) mua ei kutsuttu mihinkään muualle kun eksän mökille, jossa olis paljon kavereita, mutta joku roti nyt sentään hei, varsinkin kun kutsut satelivat ihan muualta kuin juhlien isännältä, ja
b) ainoa joka tarttui viime hetken epätoivoisehkoon juhannusseuranhakuilmoitukseeni oli edellisessä tekstissä ohimennen mainittu eräs-liian-helppo-kesäkolli, joka olisi samantien pakannut kimpsunsa ja tullut viihdyttämään minua, mutta jota en vaan pysty näkemään, koska tämän seurassa järjettömät alemmuuskompleksit on itseisarvo. Naisena olo on saatanasta, viimeistään siinä vaiheessa kun itse tiedostaa omien vatsapoimujensa laajenneen suuremmaksi kuin ikinä. Miks sellaisesta tarvitsee välittää, kysyn vaan? Tarvitsee vaan.
Ehkä hivenen kärjistetyt kohdat, mutta molempiin pätee kohta: onneksi on hätävaleet! Paitsi ettei sellaista tarvinnut ensimmäiseen käyttää. Öö, ihan loistava teoria. Syytetään järjettömästä tajunnanvirrasta järjettömän hyvää viiniä, joka on pakko juoda loppuun, koska se on niin hyvää. Ja oishan sitä tietty voinut olla itsekin vähän aloitteellisempi jo ennen tätä päivää. En mä oikeesti oo niin yksinäinen että tää tilanne ei ois ollut vältettävissä. Kyllähän esim. edellisen tekstin SE#2 oli kovasti kiinnostunut suunnitelmistani ja korosti kuinka omat suunnitelmat on vielä ihan auki. Ehkä mä oikeesti halusinkin olla yksin?
Tää on kyllä aivan turha teksti, varsinkin tässä vaiheessa pulloa. Jäljellä vielä vajaa puoli litraa. Mistähän sitä vielä tänään itsensä löytää? On taas vähän turhan spontaani olo ollut koko päivän. Todennäköisesti peiton alta, todennäköisesti ihan yksin, todennäköisesti poistumatta hetkeksikään seinien ulkopuolelle.
No, kerrankos sitä näinkin! Sääli että kello on niin paljon ettei enää voi laulaa, hirveesti laulattais. Naapuribaarissa olis kyllä karaoke...
- Terttu
Kyllä tää oikeesti on vähän surullista. Koska
a) mua ei kutsuttu mihinkään muualle kun eksän mökille, jossa olis paljon kavereita, mutta joku roti nyt sentään hei, varsinkin kun kutsut satelivat ihan muualta kuin juhlien isännältä, ja
b) ainoa joka tarttui viime hetken epätoivoisehkoon juhannusseuranhakuilmoitukseeni oli edellisessä tekstissä ohimennen mainittu eräs-liian-helppo-kesäkolli, joka olisi samantien pakannut kimpsunsa ja tullut viihdyttämään minua, mutta jota en vaan pysty näkemään, koska tämän seurassa järjettömät alemmuuskompleksit on itseisarvo. Naisena olo on saatanasta, viimeistään siinä vaiheessa kun itse tiedostaa omien vatsapoimujensa laajenneen suuremmaksi kuin ikinä. Miks sellaisesta tarvitsee välittää, kysyn vaan? Tarvitsee vaan.
Ehkä hivenen kärjistetyt kohdat, mutta molempiin pätee kohta: onneksi on hätävaleet! Paitsi ettei sellaista tarvinnut ensimmäiseen käyttää. Öö, ihan loistava teoria. Syytetään järjettömästä tajunnanvirrasta järjettömän hyvää viiniä, joka on pakko juoda loppuun, koska se on niin hyvää. Ja oishan sitä tietty voinut olla itsekin vähän aloitteellisempi jo ennen tätä päivää. En mä oikeesti oo niin yksinäinen että tää tilanne ei ois ollut vältettävissä. Kyllähän esim. edellisen tekstin SE#2 oli kovasti kiinnostunut suunnitelmistani ja korosti kuinka omat suunnitelmat on vielä ihan auki. Ehkä mä oikeesti halusinkin olla yksin?
Tää on kyllä aivan turha teksti, varsinkin tässä vaiheessa pulloa. Jäljellä vielä vajaa puoli litraa. Mistähän sitä vielä tänään itsensä löytää? On taas vähän turhan spontaani olo ollut koko päivän. Todennäköisesti peiton alta, todennäköisesti ihan yksin, todennäköisesti poistumatta hetkeksikään seinien ulkopuolelle.
No, kerrankos sitä näinkin! Sääli että kello on niin paljon ettei enää voi laulaa, hirveesti laulattais. Naapuribaarissa olis kyllä karaoke...
- Terttu
tiistai 19. kesäkuuta 2012
En halunnut mennä nukkumaan
Olipas melkoinen vipeltäjien viikonloppu. Tältä neitokaiselta liikeni huomiota viinihuumassa vähän turhankin moneen suuntaan (mikäli oikein muistan), ja vaikka mitään irstailuja ei tullutkaan harrastettua, niin huh sentään. Pieni holittomuus ei olisi pahitteeksi, mutta eivätköhän nämä mietteet jo perjantaina ole historiaa. Viikon viimeinen työpäivä tosin on jo torstai...
Viikonloppuna tuli tavattua pari sorkkaeläintä. En nyt väsyneessä mielessäni keksinyt parempaakaan ilmaisua, mut kyllä te nää tiedätte.
Sorkkaeläin # 1 on superlimainen ja -humalainen mies, joka yrittää seurueen kaikkia naisia vuoronperään, nostaen panoksia eli härskiystasoa jokaisen kohdalla hieman ylöspäin olettaen että se toimii. No ei toimi. Kun takapuolen hively ja korvaanläähätykset alkavat riittää, vaihtavat Hilma ja Terttu tyttörakkaus-vaihteelle, jotta hännystelijä tajuaisi hävitä häiritsemästä roihuavaa lempeä. Ja hännystelijähän tuntuu tajuavan! Viimeistään narikkajonossa kuitenkin tuttu sammallus korvanjuuressa kertoo, että "tiiätkö, oon itseasiassa aina haaveillut kahdesta naisesta samaan aikaan." Jee. Terttu tähän harmittelee, kuinka Hilma on sen verran vanhoillinen, ettei oikein innostu ehdottelun kaltaisista asetelmista, kohauttaa säälivästi hartioitaan ja kipsuttelee nukkumaan Hilman sohvalle.
Sorkkaeläin # 2 on kaverin entinen poikaystävä, jonka kanssa on ehkä joskus ennen täysi-ikäisyyttä ollut jotain pientä viatonta juttua, jonka perimmäisiä syitä näin jälkeenpäin on äärimmäisen vaikea käsittää. Nyt kaverin entinen poikaystävä tahtoo avautua entisestä parisuhteestaan kaveriin ja kaipaa kuuntelevaa olkapäätä. Keskustelun syvimmissä vesissä happipitoisuus käy liian pieneksi ja kaverin entisen poikaystävän aivotoiminta alenee rajusti. Pienen odottamattoman tekohengityssession perään tulee hipsittyä aika pikaisesti hapekkaampiin vesistöihin.
Jos siis tahdot olla täysin vastustamaton, esitä pitäväsi naisista, ole kuunteleva olkapää ja entisen tyttöystävän kaveri.
Ja sehän on varma, että kun kysyt joltakulta miestuttavalta juhannussuunnitelmia, ja kun itse kerrot omien mietintöjesi olevan "toistaiseksi nollapisteessä", yhtäkkiä käsissä onkin monta seuraehdokasta. Heilaton helluntai ja juhannusjono, voihan nenä. Kesäkollit on kyllä vähän liiankin helppoja. Sääli ettei ehdokkaiden joukossa ole sitä, joka siellä kaikkein mieluiten saisi olla. Aina ei voi voittaa, tiesi Hugokin aikanaan sanoa.
Ja niin hei, halutaan ostaa alkolukko puhelimeen, hinnalla ei niin väliä.
- Terttu
Viikonloppuna tuli tavattua pari sorkkaeläintä. En nyt väsyneessä mielessäni keksinyt parempaakaan ilmaisua, mut kyllä te nää tiedätte.
Sorkkaeläin # 1 on superlimainen ja -humalainen mies, joka yrittää seurueen kaikkia naisia vuoronperään, nostaen panoksia eli härskiystasoa jokaisen kohdalla hieman ylöspäin olettaen että se toimii. No ei toimi. Kun takapuolen hively ja korvaanläähätykset alkavat riittää, vaihtavat Hilma ja Terttu tyttörakkaus-vaihteelle, jotta hännystelijä tajuaisi hävitä häiritsemästä roihuavaa lempeä. Ja hännystelijähän tuntuu tajuavan! Viimeistään narikkajonossa kuitenkin tuttu sammallus korvanjuuressa kertoo, että "tiiätkö, oon itseasiassa aina haaveillut kahdesta naisesta samaan aikaan." Jee. Terttu tähän harmittelee, kuinka Hilma on sen verran vanhoillinen, ettei oikein innostu ehdottelun kaltaisista asetelmista, kohauttaa säälivästi hartioitaan ja kipsuttelee nukkumaan Hilman sohvalle.
Sorkkaeläin # 2 on kaverin entinen poikaystävä, jonka kanssa on ehkä joskus ennen täysi-ikäisyyttä ollut jotain pientä viatonta juttua, jonka perimmäisiä syitä näin jälkeenpäin on äärimmäisen vaikea käsittää. Nyt kaverin entinen poikaystävä tahtoo avautua entisestä parisuhteestaan kaveriin ja kaipaa kuuntelevaa olkapäätä. Keskustelun syvimmissä vesissä happipitoisuus käy liian pieneksi ja kaverin entisen poikaystävän aivotoiminta alenee rajusti. Pienen odottamattoman tekohengityssession perään tulee hipsittyä aika pikaisesti hapekkaampiin vesistöihin.
Jos siis tahdot olla täysin vastustamaton, esitä pitäväsi naisista, ole kuunteleva olkapää ja entisen tyttöystävän kaveri.
Ja sehän on varma, että kun kysyt joltakulta miestuttavalta juhannussuunnitelmia, ja kun itse kerrot omien mietintöjesi olevan "toistaiseksi nollapisteessä", yhtäkkiä käsissä onkin monta seuraehdokasta. Heilaton helluntai ja juhannusjono, voihan nenä. Kesäkollit on kyllä vähän liiankin helppoja. Sääli ettei ehdokkaiden joukossa ole sitä, joka siellä kaikkein mieluiten saisi olla. Aina ei voi voittaa, tiesi Hugokin aikanaan sanoa.
Ja niin hei, halutaan ostaa alkolukko puhelimeen, hinnalla ei niin väliä.
- Terttu
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Tietämättä minne olen menossa
Voi kesä, kukat, mehiläiset, bzz.
Tää on ensimmäinen kesä, jonka täysi-ikäisenä vietän sinkkuna. Takana on riipaisevan pitkä ja ihan kiva parisuhde, josta jäi käteen ihan kiva kaverisuhde. Tässä parin kuukauden aikana oon tosin miettinyt, että näinköhän sitäkään, mutta ollaan nyt taas alettu jutella, ja kyllä mä uskon että tää pysyy tässä mukana. Ja jos ei niin sitten ei. Ihan kiva anyway.
Onhan se vähän outoa, kun yhtäkkiä onkin bileissä se ainut, joka ei seurustele. Kun pelataan jotain lautapeliä pariskunnittain, ja itse on vaan että anteeksi. Mutta ei mua haittaa, ainakaan ihan hirveästi. Ei mun kuppi teetä tai pala kakkua, katsotaan parin vuoden päästä uudestaan. Ja aina porukasta löytyy joku, jonka poikaystävä ei just tänään päässyt paikalle.
Oon aika yllättynyt tästä hetkeen tarttuvasta ja spontaanista puolesta, jonka oon itsestäni löytänyt. Tai lähinnä sen voimakkuudesta, sillä kyllä mä tiedostin sen olemassaolon erittäin hyvin yrittäessäni pyristellä irti em. suhteesta. En ollut tai ole vieläkään, todellakaan, valmis sitoutumaan mitenkään vakavasti, haluan itse tehdä omat päätökseni ja mennä ihan miten huvittaa. Nyt pystyn tarttumaan puolen tunnin varoajalla heitettyyn pussikaljakutsuun, lähteä käsittämättömille bändijatkoille, tutustua uusiin mahtaviin tyyppeihin ja viettää iltoja vieraissa kaupungeissa jos siltä sattuu tuntumaan. Venyttää omia rajojani. Aikaisemmin elin ihan liikaa toisen ehdoilla ja piilotin omat fiilikset niiden alle. Onneksi opin kuuntelemaan itseäni. Hyvä tyttö.
Semihyvä ei vaan oo riittävä, sen mä oon todennut. Tää on tää yks hujaus mikä me täällä vietetään, ja mä ainakin tahdon viettää sen just näin. Olemalla mitä haluan (ja samalla ihan sairaan köyhä, spontaanius kun käy vähän kukkarolle, mut se nyt on vaan maallista (kertokaa tää mun vuokranantajalle)).
Nyt ollaan päästy kliseistä eroon. This is me ja silleen, mä oon klisee mutta hyvin tyytyväinen sellainen. Eläkää tytöt, ja pojatkin. Kesä on ihana.
- Terttu
Tää on ensimmäinen kesä, jonka täysi-ikäisenä vietän sinkkuna. Takana on riipaisevan pitkä ja ihan kiva parisuhde, josta jäi käteen ihan kiva kaverisuhde. Tässä parin kuukauden aikana oon tosin miettinyt, että näinköhän sitäkään, mutta ollaan nyt taas alettu jutella, ja kyllä mä uskon että tää pysyy tässä mukana. Ja jos ei niin sitten ei. Ihan kiva anyway.
Onhan se vähän outoa, kun yhtäkkiä onkin bileissä se ainut, joka ei seurustele. Kun pelataan jotain lautapeliä pariskunnittain, ja itse on vaan että anteeksi. Mutta ei mua haittaa, ainakaan ihan hirveästi. Ei mun kuppi teetä tai pala kakkua, katsotaan parin vuoden päästä uudestaan. Ja aina porukasta löytyy joku, jonka poikaystävä ei just tänään päässyt paikalle.
Oon aika yllättynyt tästä hetkeen tarttuvasta ja spontaanista puolesta, jonka oon itsestäni löytänyt. Tai lähinnä sen voimakkuudesta, sillä kyllä mä tiedostin sen olemassaolon erittäin hyvin yrittäessäni pyristellä irti em. suhteesta. En ollut tai ole vieläkään, todellakaan, valmis sitoutumaan mitenkään vakavasti, haluan itse tehdä omat päätökseni ja mennä ihan miten huvittaa. Nyt pystyn tarttumaan puolen tunnin varoajalla heitettyyn pussikaljakutsuun, lähteä käsittämättömille bändijatkoille, tutustua uusiin mahtaviin tyyppeihin ja viettää iltoja vieraissa kaupungeissa jos siltä sattuu tuntumaan. Venyttää omia rajojani. Aikaisemmin elin ihan liikaa toisen ehdoilla ja piilotin omat fiilikset niiden alle. Onneksi opin kuuntelemaan itseäni. Hyvä tyttö.
Semihyvä ei vaan oo riittävä, sen mä oon todennut. Tää on tää yks hujaus mikä me täällä vietetään, ja mä ainakin tahdon viettää sen just näin. Olemalla mitä haluan (ja samalla ihan sairaan köyhä, spontaanius kun käy vähän kukkarolle, mut se nyt on vaan maallista (kertokaa tää mun vuokranantajalle)).
Nyt ollaan päästy kliseistä eroon. This is me ja silleen, mä oon klisee mutta hyvin tyytyväinen sellainen. Eläkää tytöt, ja pojatkin. Kesä on ihana.
- Terttu
torstai 14. kesäkuuta 2012
Herätys siellä!
Meneillään on kaikkien aikojen sinkkukesä! Viini virtaa, laulu raikaa ja aurinkoiset illat saavat eläimelliset vaistot hereille. Miehet loikkivat pois pensaistaan, ja siinä sitä pitäisi olla haukkana paikalla ja napata parhaimmat päältä. Omat moraalikäsitykset paukkuvat reilusti yli rajojensa ja morkkiksista selvitään hankkimalla vielä vähän hurjempia kokemuksia.
Oikeesti ollaan ihan kilttejä ja siveellisiä, mutta niin se vaan kesä sekoittaa hiljaisemmankin hiippailijan.
Jotta tästä jäisi käteen jotain muutakin kuin ihastuttavien herrasmiesten puhelinnumeroita, niin tässä sitä ollaan! Mustaa valkoiselle, niin morkkiksissaankin pääsee möyryämään vielä vähän enemmän, pidempään ja mehukkaammin. Mutta onhan se nyt kiva että on keinustuolissa mitä muistella ja jälkipolville jakaa.
Vaan eipä mennä asioiden edelle (todellakaan, huh sentään)! Näppäimistöä naputtelevat Hilma ja Terttu, parinkympin paremmalla puolella olevat ihanaiset neitokaiset, jotka tahtovat nähdä paljon ja kokea kaiken, ja siinä sivussa pitää itsensä mahdollisimman kokonaisena naisena, näin Laura Voutilaista lainatakseni. Ihastuttavaa. Siinäpä sitä elämälle päämäärää.
Aloitetaan nyt kuitenkin kesästä, yhdet sille!
- Terttu
Oikeesti ollaan ihan kilttejä ja siveellisiä, mutta niin se vaan kesä sekoittaa hiljaisemmankin hiippailijan.
Jotta tästä jäisi käteen jotain muutakin kuin ihastuttavien herrasmiesten puhelinnumeroita, niin tässä sitä ollaan! Mustaa valkoiselle, niin morkkiksissaankin pääsee möyryämään vielä vähän enemmän, pidempään ja mehukkaammin. Mutta onhan se nyt kiva että on keinustuolissa mitä muistella ja jälkipolville jakaa.
Vaan eipä mennä asioiden edelle (todellakaan, huh sentään)! Näppäimistöä naputtelevat Hilma ja Terttu, parinkympin paremmalla puolella olevat ihanaiset neitokaiset, jotka tahtovat nähdä paljon ja kokea kaiken, ja siinä sivussa pitää itsensä mahdollisimman kokonaisena naisena, näin Laura Voutilaista lainatakseni. Ihastuttavaa. Siinäpä sitä elämälle päämäärää.
Aloitetaan nyt kuitenkin kesästä, yhdet sille!
- Terttu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)