Kaikki kaipaa lempee, eiks niin?

Mä olen ehdottomasti niitä ihmisiä, joilla tunteet elävät vuodenaikojen mukaan. Ne kiertävät kronologista kehää toistuen vuodesta toiseen lähes samanlaisina. Ja aina ne silti onnistuvat yllättämään, ikinä niihin ei osaa varautua.

En kestä tätä syksyistä yksinäisyyttä, hellyydenkipeyttä ja - rumpuin pärinää - parisuhdekaihoa. Vähän ottaa itsetunnon päälle, on jotenkin nöyryyttävää ja säälittävää nyyhkyttää omien ylitsepursuavien lempeiden tunteiden hukkaan haihtumista.

Varsinkin, kun Veikko edelleen pommittaa yhteydenotoillaan harva se päivä, enkä oikeastaan enää jaksa edes vastailla. Viestien taso on laskenut jonnekin tuttavallisuuden ja platonisen suhteen rajamaille, joten en edes koe kovin huonoa omaatuntoa laiminlyönneistäni. Luulen että tämä tästä pikkuhiljaa hiipuu hänenkin osaltaan, ja vaikka Veikko onkin sinnikästä sorttia, en usko hänenkään piuhojen olevan loputtoman pitkät mitä tulee meidän (epä-)yhteensopivuuteen.

Osittain tästä niin rajusta kontrastista meidän välillä olen alkanut katsella ja tunnustella monia elämääni kuuluvia tai vaan kadulla vastaan tupsahtavia miehiä sen tietyn filtterin läpi. Mikä tuossa olisi sellaista, joka olisi juuri oikeaa mulle? Pieniä ihastuttavia yksityiskohtia, lämmittäviä ja hymyilyttäviä. Niitä joita kaipaan.

Jaettuja hymyjä, nauruja, syvälle upottavia keskusteluja ja halua keskustella nimenomaan juuri mun kanssa. Samanlainen musiikkimaku, yhtä huono huumorintaju. Punastuttavia ystävällisiä kohteliaisuuksia, kainaloon kaappaamisia, pään lepuuttamista sylissä. Hurmaavat katsekontaktia hakevat silmät, suudeltavan täyteläiset huulet, polvia heikottava karisma. Ystävän sanat te olisitte niin täydellinen pari jos se ei vaan olis varattu.

Palasia sieltä täältä, varatuista, vapaista, kavereista ja tuntemattomista.

En oo epätoivoinen vaan pelkästään pikkuisen toiveikas. Omalla ylipainollaan.

PS. Edellisen postauksen ihanuus on päästetty autuaammille nummille, en siis viitsinyt kiusata raukkaparkaa enempää vaan olen jo melkein unohtanut että mitään kohtaamista on ollutkaan. Ymmärsin kerrankin kerrasta.

Niin solmussa kuin verkot usein on

Otsatatuoinnin ainesta, definitely.

Hitto sentään. Tää on kyllä ehdottomasti huonoista puolistani se äärimmäisimmän huonoin, ainakin näin henk.koht tasolla. Ihastun liian helposti, ihan liikaa, ja vaikka saisinkin otettua yhteyttä, en osaa sanoa mitään mikä johtaisi mihinkään, koska en kehtaa ja koska pelkään pakkeja.

Vaikka juttu luistaisi hyvin, keskustelunaiheita riittää ja samankaltaisuuksia on vaikka muille jakaa, ja ihan selvästi pientä kipinääkin on ilmassa. Niin, tai ainakin oli, sen illan aikana. Ennen kuin mies otti ja hävisi. Ehkä siitäkin vähän järkevämpi tapaus osaisi jotain tulkita? Tilanne oli kuitenkin kaikessa absurdiudessaan niin monitulkintainen, etten halunnut heittää pyyhettä kehään vaan modernein keinoin etsiä miehen somesta. Laittaa viestiä, odottaa vastausta, joka ihme kyllä kuuluikin! Jonka perään vuorokauden kuumeiset pohdinnat, millä sanoin itse jatkaisi, ja valitsee sitten turvallisia sanoja, jotka eivät oikeastaan vie keskustelua mihinkään suuntaan.

Olen ilmeisesti ihan liian pehmeäsorminen vääntämään rautalankaa, mutta vastausta ei ole kuulunut. Ja tuskin kuuluu, luulen että tämä oli tässä. Ellen itse rohkaistu sanomaan jotakin suoraa, ehdottamaan tapaamista jonkin lukuisista mielenkiinnonkohteista parissa tai jotain muuta joka normaalilta ihmiseltä ehkä vähän helpommin onnistuisi. Mutta mitä ihmettä mä sanoisin? En tahdo olla liian ahdistava, tyrkky, suora, liian mitään. Miks pitää olla näin sosiaalivammainen?

Oon tainnut ansaita tämän. Clap your hands, me is desperate!

Ne ei tahdo mua

Veikon kanssa tilanteet olivat hyvin kiusallisia. Luulen, että mun täytyy koota itseni, ja sanoa hänelle lopullisesti, ettei meistä tule koskaan mitään. Koska ei meistä vain voi tulla. Ei mulle riitä tällainen hämmentävän epäsopiva suhde joka meillä on: ei klikata yhteen oikein millään tasolla, mikään juttu ei oikein uppoa sellaisenaan vaan vaatii selitystä suuntaan ja toiseen. Eikä tässä jutussa ole ollut minkäänlaista kipinää enää vuoteen. Ei mitään vatsanpohjatuntemuksia. Joten antaa olla. Veikko is over. Done.

Mua huvittaa, kuinka lähipiirissä mua on alettu parittamaan ties mihin suuntaan. Kaverit kertovat sinkkumieskavereistaan hyvin avoimesti ja vihjailevaan sävyyn. Se on muuten tosi kiva mies, ja ai niin, ihan vasta eronnut! Tai Ootko sä muka vieläkin sinkku?
 Tää kuuluu jälleen luokkaan "en osaa suhtautua". Mitä noihin nyt sanoisi? Kyllä tyttöjen luulis tietävän, ettei tällaiset sanat ihan välttämättä auta etenemään asiassa ainakaan heidän tarkoittamaansa suuntaan.

Joku saattaa ihmetellä päivitysaikaa. Kyllä vain, Terttu oli jälleen kevyesti viihteellä! Hän myös tapasi erään miehen, joka tuntui pelottavalla tavalla oikealta. Oli ihan äärimmäisyyksiin yhteistä, samankaltaisuuksia tietyissä luonteenpiirteissä ja muissa henkevissä asioissa. Pari tuntia meni ohi yhdessä hujauksessa. Oli kevyt keskustella isoistakin asioista. Tästä hämmentyneenä Terttu käväisi pikaisesti naistenhuoneen puolella, ja tänä aikana mies oli kadonnut autuaammille metsästysmaille. Terttu koitti kuikuilla kaula pitkänä, mutta lopun iltaa herra vain pysyi silmänkantamattomissa. Voi surku!

Illan aikana lady keskusteli myös erään vanhan tutun kanssa - vai pitäisikö sanoa nuoren, kyseessä kun oli reilu neljä vuotta allekirjoittanutta nuorempi pojankloppi. Tämän Linnunpojan kanssa emme eriävistä kaupungeista johtuen tänään nähneet, mutta hän ilmaisi mahdollisuudesta huomiseen tapaamiseen! Jännittävää, sillä en yhtään osaa arvioida, millä mielellä hän tässä asiassa on. Todennäköisesti täysin toverillisella, ja hyvä niin!

Illan aikana myös eräs ystävän ystävä yritti kovasti hieroa lähempää tuttavuutta Tertun pakaroiden välityksellä. Hmm, ei onnistunut. Viimeisimpien havaintojen perusteella tätä humalaista herraa onnisti kuitenkin jonkun lintusen kanssa. Ko. herra oli muuten jo aiemmin mainittu, "maailman parhaan ehkäisykeinon" taitavasti hallitseva herrasmies.

Onneksi tämä ilta on ohi. Nyt unta palloon - ja huomenta teille aamuvirkuille!

Sovinnolla - hunningolla

Erittäin pikainen punaviinipäivitys:

- blogin tilastoja ja käytettyjä hakusanoja selaillessa ei voi kun nöyrtyä "itsensä häpäisy":n edessä. Se tiivistää tämän blogin ja omat fiilikset niin hyvin, että mitäpä tähän lisäämään! Toivottavasti näillä sanoilla surffaileva on löytänyt vertaistukea näistä voimaannuttavista sanoista.

- olen niin kettu! Tänään olen viettämässä iltaa tyttöseurassa hyvän keikan merkeissä, ja todennäköisesti huomenna on pieniä jälkiseuraamuksia ilmassa. Mitä tekee Terttu? Sopii treffit villin Veikon kanssa iltapäivälle. Edellisestä päivityksestä voi löytää kettuuteen vaikuttavat tekijät. Toivottavasti Veikon kanssa hieman tyypillisiltä kiusallisilta hetkiltä vältytään. Täytynee laittaa luu kurkkuun heti kättelyssä.

Nyt taisi puhua enemmän punkku kuin Terttu. Vaan huomenna nähdään kuinka käy! Jännittää.

Suojissa metsien, rannoilla järvien

Kesän saldo: kolminkertaistin seksikumppaneiden kokonaismäärän. Neljässä kuukaudessa. Ei siis tosiaan ollut toimeton tämä lämpimäksi kehuttu vuodenaika.

Koko määrä mahtuu edelleen kahteen kämmeneen, mutta en siltikään ihan tiedä, mitä pitäisi ajatella. Oonko nyt karmean helppo lumppu, villi ja itsenäinen sinkku vai se ihan tavallinen parikymppinen tyttö joka tähänkin asti? Hirveetä ja täysin lamauttavaa identiteettikriisiä puskee pintaan, huh. Juuri kun ajattelin olevani sinut itseni kanssa. Mutta siirretään tunteet syrjään ja lyödään kylmät faktat tiskiin!

On ehkä saattanut tulla selväksi, että suurin osa numeronkartuttamistilanteista on tapahtunut alkoholin vaikutuksen alaisena. Typical. Yhtä suuri osa on ollut ennalta tuntemattomia perinteisiä yhden yön juttuja, joiden kanssa ei numeroita ole vaihdettu eikä jälkihuuteluita muutenkaan harrastettu. Poikkeuksina Veikko ja Toivo, joiden kanssa kuvaan on kuulunut vähän enemmän ja ilman hiprakkaa. Veikon kanssa vähän liikaakin jo rapian vuoden ajalta, Toivon kanssa liian vähän keväästä alkaen.

Villeimpänä viikonloppuna molempina iltoina oli eri mies, joista jälkimmäisen kanssa pääsin puhumaan kainoa englantia. Yhden yön vietin erään pienten lasten isän itse rakentamassa talossa. Pidimme jonkin verran yhteyttä jälkeenpäin, mutta tilanne kuihtui varsin pian omaan mahdottomuuteensa ja allekirjoittaneen pakokauhuun. Yksi miehistä valehteli itsestään kaiken, mutta jälkeenpäin paljastuneelle totuudelle nauroimme Hilman kanssa mehukkaasti. Joukon nuorimmaista taas ei haitannut vieressä nukkuva toveri, mutta Tertun siveellisyys tuli siinä vaiheessa vastaan. Siveellisyys oli kuitenkin lomalla siinä vaiheessa, kun risteilyn pikkutunneilla päädyimme silloisen kavaljeerini kanssa hankkimaan oman hytin. Tai siis, hän päätyi.

En ole koskaan erityisemmin nauttinut känniseksistä (dagen efter-versio taas...!), mutta pakko myöntää että pari kertaa olen saanut yllättyä erittäin positiivisesti. Taidokas mies on taidokas vaikka taju kankaalla. Olen saanut todeta, että tanssitaidot kertovat jotain naisenkäsittelytaidosta noin ylipäätään. Jos mies on hyvä viemään, hänellä on rytmiä ja letkeyttä veressä ja tanssilattialla kipinöi, on luvassa lähes poikkeuksetta pelkkää mahtavuutta. Myös iällä on totisesti merkitystä, vaikkei se suoranaisesti taitoihin korreloikaan. Top-3 kokemukset ovat tapahtuneet näiden +30 miesten kanssa. Ja tietysti Toivo, mutta se onkin ihan oma lukunsa, sillä seksi + tunteet = ihan eri asteikolla minkään yhden yön juttujen kanssa.

Itsestäänselvyyksiä? Ehkä, mutta nekin täytyy kokea, että niitä voi pitää sellaisina.

Noin! Pöytä on tyhjennetty, ryhti suorana kohti vähän tervehenkisempää elämää. Sanoisin, että tämä vaihe on nyt niin nähty. Vaan näinpä on saatettu sanoa ennenkin.

Enköhän mä, kaiken jälkeen, ole edelleen ihan vaan minä. Sama mieli, sama sydän, sama nainen ja silleen.

Go with the flow

Nyt saa riittää tämä velvollisuuksien laiminlyönti. Miehet eivät ole meitä nielaisseet, vaan täällä vielä elinvoimaisina kirmaillaan! Tai ainakin elävien kirjoissa, juuri ja juuri. Alkusyksyt ovat perinteisesti tautista aikaa, ikävä kyllä myös täällä, vaan onneksi tee ja sympatia auttaa. On siis aika tarttua riimihärkää sarvista

Kaikkea sitä, kun tähän ikään pääsee. Tuli siis, kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, käytyä metsällä, tuli oltua todella sievässä humalassa ja tuli myös jatkoiltua oikein pitkän kaavan mukaan ja viimeisen päälle.

Sitä huomaa olevansa liian vanha tämmöiseen säätämiseen, kun löytää itsensä yksin tuntemattomien, muutamaa vuotta nuorempien vauhdikkaiden juhlijoiden villeiltä jatkoilta kaulailemassa yhden lauman jäsenen kanssa. Eihän se tietenkään pelkkään kaulailuun jäänyt, vaan tuli harrastettua haureutta niin että seuraavana päivänä riitti häpeiltävää. Ja vähän hävettää kyllä edelleenkin. Liian viriilit pojat on pahaa seuraa, ei hyö meinaa malttaa odottaa ollenkaan ja silmäpareja osuu paikalle kriittiseen aikaan liian helposti pari liikaa.

Tuli melkoisen kehdonryöstäjäolo tämän leveähymyisen jääkiekkonuorukaisen kanssa, sillä allekirjoittanut oli tässä tilanteessa se kiistaton saalistajaosapuoli. En tosin muista metsästysoperaation yksityiskohtia ihan niin hyvin kuin Hilma, mutta kovin montaa minuuttia ei tarvinnut tanssilattian stroboviidakossa vaania. Kapsahdin suoraan kaulaan ja siinä sitten pysyinkin jatkojen päättymiseen asti. Todellinen itsevarmuushiprakka.

Nukkumaan mentiin samoin viisarikoordinaatein kuin kunnolliset ja tunnolliset, tosin puoli vuorokautta myöhemmin. Tietenkin seuraavana (tai siis samana) päivänä oli tiedossa tärkeää tehtävää ja univaje kera morkkiksen tulivat erittäin hyvään saumaan.

Nyt tämä touhu saa kyllä totisesti riittää, tai en kohta kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla ollenkaan.

Syksy tuo mukanaan uusia tuulahduksia, jotka ovat kyllä erittäin tervetulleita. (Terttu pääs taas kliseiden makuun, koskakohan lakkaan toistamasta itseäni...) Olen mm. ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tutustunut pariin lupaavan oloiseen mieheen, joihin en ole ihastunut ja jotka eivät siltä vaikuta itsekään. (Toim. huom. eikä siis minkään muunkaanlaista vipattavaa kiinnostusta ole ollut ilmassa.) Ainakaan siis näin pikaisella skannaamisella. Mitä, onko tää mahdollistakaan? Mahtavaa! Viimeyönä parin siiderin ja teekupin ääressä keskusteltiin pitkään hyvin lennokkaista aiheista. Kerrankin pystyin nauttimaan samalla aaltopituudella olevien kaksilahkeisten seurasta ilman mitään paineita. Tätä ei turhan usein kohdallani tapahdu. Sanoinko jo että mahtavaa!

Plz not this time

Täytyy kyllä myös tunnustaa, että syysillan hämäryydessä katsotut romanttisenpuoleiset elokuvat ovat vaikuttaneet nyyhkypuoleeni sen verran vaarallisesti, että vähän turhankin usein löydän itseni kaipailemasta sitä yhtä jonka kanssa jakaa kaikki.

Mutta shh, en juuri sanonut sitä ääneen, sillä siitä ei hyvä seuraa. Syytetään kuumetta.