Kuka hän on ja mistä tänne saapui

Hmm, mulle on näköjään muodostunut tavaksi keräillä kerrottavan arvoisia juttuja mukava kourallinen ennen kuin pukahdan tänne mitään. No, tällä kertaa hyviä uutisia: mulla on kerrottavaa, jopa kolmelle sormelle!

Ensimmäinen sormi menee eräälle superkomealle hipsterimiehelle, joka oli keräillyt itseensä kaikki unelmamiehen ulkoiset piirteet ja vielä vähän enemmänkin. Hän työskenteli kulttuurialalla (tästä ei ollut kyllä ulkokuorenkaan perusteella mitään epäilystä...), joka on allekirjoittaneelle aina iso plussa.

Pienellä yllytyksellä tartuin tanssilattialla syöttiin, joka ehkä oli vähän turhankin itsestäänselvä, mies nimittäin oli erittäin kauniissa kännissä ja erittäin haku päällä. Heikohkosta tanssimenestyksestä välkympi olisi voinut jo päätellä jotain, mutta Terttunen lähti komeudesta huumaantuneena jatkoille. Rusikoitavaksi. Ai saatana, kun yhdistää (itsetietoisen) komean miehen ja nihkeän tanssitaidon, tuloksena on väistämättä huonoa seksiä. Tää yhtälö ei vaan muuksi muutu vaikka kuinka yrittäis, vai onko teillä muunlaisia kokemuksia? Onneksi olen suhteellisen notkea, mutta silti kovakouraisuudesta jäi muistot kaihertamaan moneksi päiväksi.

Toisen sormen saa eräs vielä edellistäkin itsetietoisempi alfauros, johon törmäsin Itämerellä. Tiedätte tyypin: ääreensä pumpattu, flirttailevaa hymyä joka puolelle heittävä naistenmies, jolla ei varmasti ole puutetta pedinlämmittäjistä ja jonka makuuhuone on saletisti kattoa myöten vuorattu peileillä, jotta yksikään lihaksen värähdys ei jäisi huomaamatta.

Tämän herran kanssa päätin itsevarman humalatilan innostamana pelata hänen omaa peliään. Satuimme samaan aikaan baaritiskille ja vaihdoimme jokusen sanan (ei mitään muistikuvaa, mistä puhuttiin). Keskustelun päätteeksi kuiskin tuhmuuksia tämän uroon korvaan (hitto kun en muista mitä) ja katosin paikalta virne perässäni. Aikaa kului määrittelemätön määrä, kun satuimme jälleen nokakkain ja uros tahtoi numeroni. Annoin sen ja jatkoin omassa seurueessani villeille käytäväjatkoille. Jossain vaiheessa törmäsin tähän urooseen vielä viimeisen kerran, ja hän harmitteli kun en ollut vastannut puhelimeeni vaikka hän oli yrittänyt soittaa. Otin käyttöön flirteimmän Ice Queen-asenteeni, pahoittelin ja vetosin huonoon kenttään ja poistuin paikalta. Seuraavana päivänä oli kaveripyyntö Facebookissa. Mitä ihmettä mä oon sen korvaan supatellut? Tämmöiset kruununjalokivet pitäis saada hyvään talteen vastaisuuden varalle!

Kolmas sormi... taitaa vaatia ihan oman päivityksensä. Tästä siis lisää ensi kerralla!

Itsetunto-boostia on ropissut sen verran, että tämän voimilla jaksaa ahkeroida deadlinejen kourissa. Kiirettä pukkaa, mutta kohta on kevät, ja sitten taas kesä! Sitä odotellessa, pitäkää itsenne lämpiminä.

- Terttu

Ennen kun mun swag menee pois päältä

Yllätyys, täällä ollaan ja ihan hengissäkin jopa! Oikein hyvissä sielun ja ruumiin voimissa sitä ollaankin, kiitos kuivakan tammikuun. Sanainen arkku tosin on kolistellut tyhjyyttään, koska alkoholittomuus tarkoittaa turhan korrektia käyttäytymistä eikä siis mitään raportoitavan arvoista (paitsi että kyllä noi yökerhot on selvinpäin helvetti). Onneksi lusimiset on takana päin ja terveellisillä elämäntavoilla voi heittää hippiä! Hiphei!

Tässä välissä orastavat suhteet on fiksulla käyttäytymisellä ja kommunikointiin kykeneväisyydellä saatu puhuttua pelkäksi ystävyydeksi. Sama suomeksi: Untoa ei tarvitse enää märehtiä, kun päissämme (=päänupeissamme) velloneet epämääräiset ajatukset osoittautuivat keskustelun myötä täysin samansuuntaisiksi. Hurraa puhetaito, hurraa sitä taitoa hyötykäyttävät miehet, hurraa sananvapaus! Ja vapaus! Painaessani ulko-oven pitkän jäähyväishalauksen päätteeksi takanani kiinni muistutin hangonkeksiä ja kävelin koko matkan hypähtelevin askelin. Miksei ihmiset aina vois olla samaa mieltä näistä suhteellisuusasioista?

Niinkuin nyt vaikka tapaus Veikko, joka jälleen muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen lähetteli kaipaavia viestejä umpituiskeessa kukonlaulun aikaan. Voi parkaa. Välillä mietin, että pitäisi yrittää parittaa se jollekin tuntemalleni parisuhteenkipeälle sinkkuneidolle, mutta vielä en ole päässyt ajatelmissani tätä pidemmälle. Ehkä ihan hyväkin niin, vois olla lievästi awkward. (Vaikka toisaalta, yksi potentiaalinen typykkä hetki sitten kehui Veikkoa sairaan komeeksi, hmm...)

Astronautti taasen on jumiutunut kiertoradalleni eikä lähde kulumallakaan pois. Ei olla nähty eikä juuri puhuttukaan sitten edelliskirjoituksen, mutta silti se tyyppi jaksaa vaivata mun mieltä. Se ei ole soittanut vaikka sanoi niin tekevänsä, mutta soittaako Forrestgumpit? Toinen niistä aikaisemmista FG:stä aikanaan oli kovastikin juttelemassa ja pyytämässä kahville, mutta kantti kesti juuri ja juuri fb-kaveriksi pyynnön, eikä vielä tähän päiväänkään mennessä muuta. Mistä näistä tietää? Kuitenkin tulkitsin Astronautin käyttäytymistä aika pitkälle (hän ei ollut kaatokännissä joka kummasti helpotti tulkintaa), eikä hänen ihan helppo ollut lähteä tilanteesta pois. Ja hän se oli joka teki kaikessa lähentymisessä ne ensimmäiset siirrot. Pitäiskö mun toiveikkaana ajatella, että siellä se hoitelee keskeneräisiä naisasioita pois päiväjärjestyksestä, ja soittelee tänne päin kun tilanne on rauhoittunut? Entä jos mä en malta odottaa? Voinko mä ottaa siihen yhteyttä?

Tää soppa kaipaa selvästikin jotain ulkopuolista hämmentäjää, sitä pitänee metsästää viimeistään ensi viikonloppuna, eihän tästä tuu muuten yhtään mitään. Tietänee siis lisää kirjoitettavaa! Ja luettavaa teille kahdeksalle taannoiseen kyselyyn vastanneelle upealle neidolle!

Jaksuhalein, Terttu.