Yllätyys, täällä ollaan ja ihan hengissäkin jopa! Oikein hyvissä sielun ja ruumiin voimissa sitä ollaankin, kiitos kuivakan tammikuun. Sanainen arkku tosin on kolistellut tyhjyyttään, koska alkoholittomuus tarkoittaa turhan korrektia käyttäytymistä eikä siis mitään raportoitavan arvoista (paitsi että kyllä noi yökerhot on selvinpäin helvetti). Onneksi lusimiset on takana päin ja terveellisillä elämäntavoilla voi heittää hippiä! Hiphei!
Tässä välissä orastavat suhteet on fiksulla käyttäytymisellä ja kommunikointiin kykeneväisyydellä saatu puhuttua pelkäksi ystävyydeksi. Sama suomeksi: Untoa ei tarvitse enää märehtiä, kun päissämme (=päänupeissamme) velloneet epämääräiset ajatukset osoittautuivat keskustelun myötä täysin samansuuntaisiksi. Hurraa puhetaito, hurraa sitä taitoa hyötykäyttävät miehet, hurraa sananvapaus! Ja vapaus! Painaessani ulko-oven pitkän jäähyväishalauksen päätteeksi takanani kiinni muistutin hangonkeksiä ja kävelin koko matkan hypähtelevin askelin. Miksei ihmiset aina vois olla samaa mieltä näistä suhteellisuusasioista?
Niinkuin nyt vaikka tapaus Veikko, joka jälleen muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen lähetteli kaipaavia viestejä umpituiskeessa kukonlaulun aikaan. Voi parkaa. Välillä mietin, että pitäisi yrittää parittaa se jollekin tuntemalleni parisuhteenkipeälle sinkkuneidolle, mutta vielä en ole päässyt ajatelmissani tätä pidemmälle. Ehkä ihan hyväkin niin, vois olla lievästi awkward. (Vaikka toisaalta, yksi potentiaalinen typykkä hetki sitten kehui Veikkoa sairaan komeeksi, hmm...)
Astronautti taasen on jumiutunut kiertoradalleni eikä lähde kulumallakaan pois. Ei olla nähty eikä juuri puhuttukaan sitten edelliskirjoituksen, mutta silti se tyyppi jaksaa vaivata mun mieltä. Se ei ole soittanut vaikka sanoi niin tekevänsä, mutta soittaako Forrestgumpit? Toinen niistä aikaisemmista FG:stä aikanaan oli kovastikin juttelemassa ja pyytämässä kahville, mutta kantti kesti juuri ja juuri fb-kaveriksi pyynnön, eikä vielä tähän päiväänkään mennessä muuta. Mistä näistä tietää? Kuitenkin tulkitsin Astronautin käyttäytymistä aika pitkälle (hän ei ollut kaatokännissä joka kummasti helpotti tulkintaa), eikä hänen ihan helppo ollut lähteä tilanteesta pois. Ja hän se oli joka teki kaikessa lähentymisessä ne ensimmäiset siirrot. Pitäiskö mun toiveikkaana ajatella, että siellä se hoitelee keskeneräisiä naisasioita pois päiväjärjestyksestä, ja soittelee tänne päin kun tilanne on rauhoittunut? Entä jos mä en malta odottaa? Voinko mä ottaa siihen yhteyttä?
Tää soppa kaipaa selvästikin jotain ulkopuolista hämmentäjää, sitä pitänee metsästää viimeistään ensi viikonloppuna, eihän tästä tuu muuten yhtään mitään. Tietänee siis lisää kirjoitettavaa! Ja luettavaa teille kahdeksalle taannoiseen kyselyyn vastanneelle upealle neidolle!
Jaksuhalein, Terttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti