- Useamman miehen pyörittely samaan aikaan on aivan hirveetä puuhaa. Sitä on niin solmussa kaikkien narujen kanssa, ettei normaaleista arkitoimistakaan tahdo tulla mitään. Varsinkaan, kun miehillä tapaa olla samat ajat yhteydenotoille ja tapaamisten perään haaveiluille. Ja kun kaikki on vähän jotenkin nääh. Paitsi ihana Toivo, jonka suhteen tilanne onkin sitten kaikista toivottomin. Miksei sinkkuelämästä makseta palkkaa, kysyn vaan.
 |
| So true. |
- Jos tahdot viettää vapautunutta iltaa ja tuntea itsesi erityisen viehättäväksi tai huomioiduksi, lähde kokeilemaan pienen kaupungin yöelämää. Pienissä ravintoloissa on yleensä se oma vakiintunut kävijäkuntansa, jolloin ulkopaikkakuntalaisena (naisena) takuulla herättää huomiota. Jos kaikenlainen huomio kelpaa, niin kannattaa valita se vähän varttuneemman väen suosima tanssiravintola ja loppuilta menee kuin siivillä. Jos tämän tekee erehdyksessä, toivoo totisesti itse omaavansa sellaiset...
- Siipiä toivoo selkäänsä myös silloin, kun täysin normaalilla kauppareissulla huomaa jonkun suunnilleen oman isänsä ikäisen herrasmiehen tarkkailevan itseään vähän epänormaalin kiinnostuneesti. Viimeistään siinä vaiheessa, kun herra hyppää silmille joka nurkan takaa ja yrittää kovasti hakea katsekontaktia, tai kun hän kävelee luontevasti tutkittavan maustehyllyn ja Tertun välistä heittäen samalla ilmaan jonkin kepeän venytetyn tervehdyksen. Tertun ninjavaistot heräsivät, ja hän maastoutui jonnekin jatkojohtojen, sukkapuikkojen ja tuulipukujen lomaan.
Tämä kauppatapahtuma ei edes ollut aivan ainoa laatuaan, sillä kerran aikaisemmin samaisen em. pikkukaupungin ruokakaupassa eräs varsin persoonallisen näköinen mies melko suorasukaisesti pyysi allekirjoittanutta kahville kanssaan. Yllättävän tilanteen ja ympäristön aiheuttaman hämmennyksen jälkeen kieltäydyin kohteliaasti vedoten silloiseen parisuhdestatukseeni, johon mies vastasi kysymällä uskonko yksiavioisuuteen. Vastaukseksi kykenin antamaan vain vaivaantunutta nauruntapaista ennen kuin liukenin paikalta.
Tähän mieheen tuli tietysti tapahtuneen jälkeen törmättyä useammankin kerran, kyseessä kun tosiaan oli pikkukaupunki ja hyvinkin persoonallinen persoona. Näissä tilanteissa Terttu taidokkaasti haihtui maastoon kameleontin lailla.
En osaa suhtautua asioihin mitenkään, jos joudun täysin yllätetyksi.
- Lii-kaa mie-hiä. Ei oo vähääkään orpo olo. Ja silti lähdetään huomenna Hilman kanssa metsälle. Onneksi, onneksi kesä on kohta ohi niin voi taas rauhoittua.
Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti