Sano mitä sanot

No voi nyt sentään millaista vuodenaikaa sitä tässä mun henkkoht elämässä elellään. Ei mitään uutta auringon alla, tai päällä, tai missään muussakaan kulmassa tai asennossa. Kerrottavia mielenkiintoisuuksia nolla. Nada. Juoksen aamusta iltaan paikasta toiseen velvoitteiden perässä, kehitän elämäni ensimmäistä riippuvaisuutta kahviin (jonka juon miten sattuu) ja ne satunnaiset pienet vapaat hetket vietän kotona ketarat ojossa (yksin) tai sitten oon kipeänä. Ja ketarat ojossa. Yksin.

Sen edellisen postauksen kolmannen-sormen-miehen kanssa kävi just niin kun kaikkien muidenkin näiden, joista lupaan paljastaa kiehtovimmat yksityiskohdat seuraavassa jaksossa. Eli en koskaan, koska juttu lopahtaa ennen kertomista niin, ettei siitä enää huvita pukahtaakaan. Tällä kertaa iskivät Tertun vaistot vastaan ja ymmärsin ymmärtää, mitä ne helottavat varoitusvalot oikeastaan tarkoittavat. Kyllä tää Herra Kolmas Sormi yhä vaan silloin tällöin satunnaisesti sanoo ne muutamat vaadittavat hellohowyoudoin-sanat ennen kyläilypyyntöä. Tapaamisia ensikohtaamisen jälkeen kuitenkin, kaikesta sinnikkyydestä huolimatta: nolla. Nada.

Olin aika yllättynyt, että tässä syvää hiljaisuutta vietellessä mun (tai meidän (eli mun)) remmiin on liittynyt parikin uutta lukijaa. Näillä huikeilla lukijamäärillä se on jo aika monta prosenttia! Pitäis vissiin pitää tämä suloinen suuni jatkossakin kiinni, niin ihmiset kehtaavat lisääntyä täällä. Näääh, ehkä olis ihan kohteliasta välillä pukahtaakin jotain. Ja tämmöinen blogikirjoituksen mittainen pieni todellisuuspako silloin tällöin tekee todellakin terää tässä elämäntilanteessa.

Kertokaa te mulle, mitä mä voisin kertoa? Kaihertaako jokin asia mieltä? Kaikki ehdotukset otetaan vastaan, ehdotteluistakin parhaat. Kaikkiin viesteihin suhtaudutaan niiden ansaitsemalla vakavuudella. Todennäköisesti päädyn jälleen harrastamaan hiljaista yksinpuhelua, mutta sekin on ihan rattoisaa, sillä oma juttu paras juttu.

Tirskis. Ei iltakahveja mulle. Tai jos nyt vielä kupillinen...

Kuka hän on ja mistä tänne saapui

Hmm, mulle on näköjään muodostunut tavaksi keräillä kerrottavan arvoisia juttuja mukava kourallinen ennen kuin pukahdan tänne mitään. No, tällä kertaa hyviä uutisia: mulla on kerrottavaa, jopa kolmelle sormelle!

Ensimmäinen sormi menee eräälle superkomealle hipsterimiehelle, joka oli keräillyt itseensä kaikki unelmamiehen ulkoiset piirteet ja vielä vähän enemmänkin. Hän työskenteli kulttuurialalla (tästä ei ollut kyllä ulkokuorenkaan perusteella mitään epäilystä...), joka on allekirjoittaneelle aina iso plussa.

Pienellä yllytyksellä tartuin tanssilattialla syöttiin, joka ehkä oli vähän turhankin itsestäänselvä, mies nimittäin oli erittäin kauniissa kännissä ja erittäin haku päällä. Heikohkosta tanssimenestyksestä välkympi olisi voinut jo päätellä jotain, mutta Terttunen lähti komeudesta huumaantuneena jatkoille. Rusikoitavaksi. Ai saatana, kun yhdistää (itsetietoisen) komean miehen ja nihkeän tanssitaidon, tuloksena on väistämättä huonoa seksiä. Tää yhtälö ei vaan muuksi muutu vaikka kuinka yrittäis, vai onko teillä muunlaisia kokemuksia? Onneksi olen suhteellisen notkea, mutta silti kovakouraisuudesta jäi muistot kaihertamaan moneksi päiväksi.

Toisen sormen saa eräs vielä edellistäkin itsetietoisempi alfauros, johon törmäsin Itämerellä. Tiedätte tyypin: ääreensä pumpattu, flirttailevaa hymyä joka puolelle heittävä naistenmies, jolla ei varmasti ole puutetta pedinlämmittäjistä ja jonka makuuhuone on saletisti kattoa myöten vuorattu peileillä, jotta yksikään lihaksen värähdys ei jäisi huomaamatta.

Tämän herran kanssa päätin itsevarman humalatilan innostamana pelata hänen omaa peliään. Satuimme samaan aikaan baaritiskille ja vaihdoimme jokusen sanan (ei mitään muistikuvaa, mistä puhuttiin). Keskustelun päätteeksi kuiskin tuhmuuksia tämän uroon korvaan (hitto kun en muista mitä) ja katosin paikalta virne perässäni. Aikaa kului määrittelemätön määrä, kun satuimme jälleen nokakkain ja uros tahtoi numeroni. Annoin sen ja jatkoin omassa seurueessani villeille käytäväjatkoille. Jossain vaiheessa törmäsin tähän urooseen vielä viimeisen kerran, ja hän harmitteli kun en ollut vastannut puhelimeeni vaikka hän oli yrittänyt soittaa. Otin käyttöön flirteimmän Ice Queen-asenteeni, pahoittelin ja vetosin huonoon kenttään ja poistuin paikalta. Seuraavana päivänä oli kaveripyyntö Facebookissa. Mitä ihmettä mä oon sen korvaan supatellut? Tämmöiset kruununjalokivet pitäis saada hyvään talteen vastaisuuden varalle!

Kolmas sormi... taitaa vaatia ihan oman päivityksensä. Tästä siis lisää ensi kerralla!

Itsetunto-boostia on ropissut sen verran, että tämän voimilla jaksaa ahkeroida deadlinejen kourissa. Kiirettä pukkaa, mutta kohta on kevät, ja sitten taas kesä! Sitä odotellessa, pitäkää itsenne lämpiminä.

- Terttu

Ennen kun mun swag menee pois päältä

Yllätyys, täällä ollaan ja ihan hengissäkin jopa! Oikein hyvissä sielun ja ruumiin voimissa sitä ollaankin, kiitos kuivakan tammikuun. Sanainen arkku tosin on kolistellut tyhjyyttään, koska alkoholittomuus tarkoittaa turhan korrektia käyttäytymistä eikä siis mitään raportoitavan arvoista (paitsi että kyllä noi yökerhot on selvinpäin helvetti). Onneksi lusimiset on takana päin ja terveellisillä elämäntavoilla voi heittää hippiä! Hiphei!

Tässä välissä orastavat suhteet on fiksulla käyttäytymisellä ja kommunikointiin kykeneväisyydellä saatu puhuttua pelkäksi ystävyydeksi. Sama suomeksi: Untoa ei tarvitse enää märehtiä, kun päissämme (=päänupeissamme) velloneet epämääräiset ajatukset osoittautuivat keskustelun myötä täysin samansuuntaisiksi. Hurraa puhetaito, hurraa sitä taitoa hyötykäyttävät miehet, hurraa sananvapaus! Ja vapaus! Painaessani ulko-oven pitkän jäähyväishalauksen päätteeksi takanani kiinni muistutin hangonkeksiä ja kävelin koko matkan hypähtelevin askelin. Miksei ihmiset aina vois olla samaa mieltä näistä suhteellisuusasioista?

Niinkuin nyt vaikka tapaus Veikko, joka jälleen muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen lähetteli kaipaavia viestejä umpituiskeessa kukonlaulun aikaan. Voi parkaa. Välillä mietin, että pitäisi yrittää parittaa se jollekin tuntemalleni parisuhteenkipeälle sinkkuneidolle, mutta vielä en ole päässyt ajatelmissani tätä pidemmälle. Ehkä ihan hyväkin niin, vois olla lievästi awkward. (Vaikka toisaalta, yksi potentiaalinen typykkä hetki sitten kehui Veikkoa sairaan komeeksi, hmm...)

Astronautti taasen on jumiutunut kiertoradalleni eikä lähde kulumallakaan pois. Ei olla nähty eikä juuri puhuttukaan sitten edelliskirjoituksen, mutta silti se tyyppi jaksaa vaivata mun mieltä. Se ei ole soittanut vaikka sanoi niin tekevänsä, mutta soittaako Forrestgumpit? Toinen niistä aikaisemmista FG:stä aikanaan oli kovastikin juttelemassa ja pyytämässä kahville, mutta kantti kesti juuri ja juuri fb-kaveriksi pyynnön, eikä vielä tähän päiväänkään mennessä muuta. Mistä näistä tietää? Kuitenkin tulkitsin Astronautin käyttäytymistä aika pitkälle (hän ei ollut kaatokännissä joka kummasti helpotti tulkintaa), eikä hänen ihan helppo ollut lähteä tilanteesta pois. Ja hän se oli joka teki kaikessa lähentymisessä ne ensimmäiset siirrot. Pitäiskö mun toiveikkaana ajatella, että siellä se hoitelee keskeneräisiä naisasioita pois päiväjärjestyksestä, ja soittelee tänne päin kun tilanne on rauhoittunut? Entä jos mä en malta odottaa? Voinko mä ottaa siihen yhteyttä?

Tää soppa kaipaa selvästikin jotain ulkopuolista hämmentäjää, sitä pitänee metsästää viimeistään ensi viikonloppuna, eihän tästä tuu muuten yhtään mitään. Tietänee siis lisää kirjoitettavaa! Ja luettavaa teille kahdeksalle taannoiseen kyselyyn vastanneelle upealle neidolle!

Jaksuhalein, Terttu.

Ajatellaan aina kahta poikaa kerrallaan

Pikaista yöllistä tilanteen päivittelyä. Tässä onkin kaikennäköistä.

- Unton kanssa yhteydenpito(kin) on hiipumaan päin, enää ei olla välttämättä edes päivittäin tekemisissä, eikä viestien sisältökään ole yhtä innokasta kuin alkuun. Joka on ihan ok, luulen että tässä oli kyse tällaisesta pikaromanssista, joka päättyy yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ei nyt vielä vietetä hautajaisia, mutta kyllä tämä ihan piristävä tapaus kuitenkin on ollut, ja kaikin puolin kiva! Ei pahoja jälkimakuja.

- Vietettiin tässä Pirkon ja Viljamin kanssa laatuaikaa yhdessä, ja kyllä mä luulen että tääkin juttu saadaan ihan toverillisella tasolla pidettyä. Ainakin näin kun molemmat oltiin selvinpäin. Pitänee pitäytyä siinä, että tavatessa aina jompi kumpi ainakin on, niin pysyy hommat sivistyneenä. Tosin luulen, että tässä tapauksessa friendzone kehittyy varsin pikaisesti oikeisiin mittoihinsa nyt kun ollaan enemmän alettu hengailemaan. Ja tääkin on erittäin hyvä juttu!

- Puntaroin pitkään lähtöä yöhön kun en saanut ketään seuraksi, mutta lopulta päädyin lähtemään, koska täällä aina törmää tuttuihin. Ei tehnyt ilta poikkeusta, tapasin tuttuja vanhasta kotikaupungista ja koulusta. Siinä heidän kanssaan jutellessani huomasin Astronautin istuvan selkämme takana. Hän vilkuili ja hymyili suuntaamme, ja näytti aivan järkyttävän syötävän suloiselta!

Sopivassa välissä tanssilattialta poistuessa ohimennen kysäisin Astronautin (jännä muuten, että kaikki muut bloginimet on ihan oikeita nimiä ja tää on tämmönen...) kuulumisia, ja nyt vuorostaan hän pyysi minua liittymään seuraan. Ei tarvinnut kahdesti käskeä, ja siinä sitten vietinkin loppuajan keskustellen. Sain hieman selvyyttä aikaisempiin sekavuuksiin ja Astronautin vaikeiluun (naiseenhan ne tietysti liittyi, mihinkäs muuhunkaan), ja selvisi myös että hän taitaa oikeasti olla vähän kiinnostunut musta. Tai ainakin melkoisen hellyydenkipeä, reppana pieni koiranpentu.

Tällä kertaa ei edes suukoteltu, halattiin vain useamman kerran pitkään. Lähdin jälleen kiltisti kotiin nukkumaan, ja hän huikkasi vielä soittelevansa. Saa nähdä näinköhän käy, mutta voi miten hirvittävän söpö ja kiva se oli! Kannatti lähteä!

Enkelit on kieroja kuin rinkelit

(Tein tuohon sivupalkkiin tuollaisen pienen gallupin, koska olen utelias kyylä. Klik klik vaan! Jatkoa seuraa. Ehkä.)

Aaltoilu nyt ainakin jatkuu. Voisin muuttaa pallon toiselle puolelle ilahduttamaan surffaajapoikia.

No en kai. Antaa tämän kehittyä rauhassa, muhia ja maustua ennen kuin maistellaan mitä sitä tulikaan tehtyä. Lomailujen jälkeen molemmilla on jälleen omat kiireet, eikä yhteisiä aikoja tapaamiselle oikein tahdo löytyä. Veikkaan, että tämä kuihtuu tästä pikkuhiljaa niin kuin kaikki tällaiset jutut, joissa ei ole mahdollisuutta olla tekemisissä vaikka joka päivä. Poissa silmistä, poissa mielestä (niin kuin hyvin näkyy..).

Niin siis tätähän ei nyt pitänyt sörkkiä! Siispä muihin aiheisiin. On naisella selkärankaa.

Tää nyt ei liity mitenkään mihinkään. Paitsi Tertun huonoon huumorintajuun vähän.

Muistatteko vielä erään pikkuisen kiinnostuneen, ystäväni Pirkon ystävän, Viljamin? Tarina on tässä parin kuukauden aikana päässyt jatkumaan, koska emme ole voineet välttyä tapaamisilta, jaammehan yhteisen ystävän ja varsin paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteitakin. Niin kuin nyt esimerkiksi minut.

Tuota tunnustusta seuraava tapaaminen oli ihan mielenkiintoinen. En etukäteen osannut yhtään arvioida omaa reagoimistani hänen suhteensa, ja ajattelinkin pysytellä ihan cool beanina. Täytyy kuitenkin myöntää, että kuullessani hänen liittyvän samaan seurueeseen, kutkuttavat vatsanpohjatuntemukset pääsivät valloilleen. Ja kyllähän minä kiinnitin aikaisempaa enemmän huomiota Viljamin eleisiin, katseisiin, keskustelunavauksiin ja siihen, että hän tuli juuri minun viereeni istumaan. Kuinka jännää ja söpöä.

Saatoin (ja olen myöhemminkin saattanut) syyllistyä kevyeen flirttailuun ja sanalliseen kiusoitteluun, joiden voimakkuuteen rohkaisu(ryyppyje)n määrä on ollut suoraan verrannollinen. Poskisuudelmia, tökkäilyjä, jaettuja tansseja - puolin ja toisin. Eikä Pirkkokaan ole ihan pyhäkoulunopettaja-materiaalia, hän kun kovasti yrittää järjestää meille kolmenkeskistä illanviettoa tai viikonloppulomaa. Eikä hän ole ollut kovin innostunut Unton ilmestymisestä kuvioihin. Aika tuhma täti!

Täytyy yrittää jäähdytellä tätä tilannetta, ennen kuin ollaan pahasti dark sidella.

Ihan varovasti sun kättäsi kosketin

Joku saattaa lukea mun ajatuksia. Vai mitä muuta se voi olla, kun edellisen tekstin kirjoittamisen jälkeen Unto (may I introduce him) omasta ehdotuksestaan tulee (yö)kylään, katsellaan sylitysten elokuvia ja hömppää, herkutellaan vähän, jutellaan kivoja ja tutustutaan lisää. Lopulta nukahdetaan lusikkaan - ilman seksiä. Aamulla herään suukkoihin.

Kaikki oli just sitä mitä tähän hätään tarvitsin. Rauhoitettiin vähän tahtia, ns. hölläiltiin (sori)! Sekavissa fiiliksissä harrastettu seksi on yksi maailman turhauttavimmista asioista, kun ei siitä voi edes kuvitella nauttivansa. Aikaisemmilla treffeillämme ollaan kaikkien deittailusääntöjen ja feministiarvojen mukaisesti päädytty hiostamaan lakanoita, useamminkin kuin kerran. En voi väittää, etteikö se olisi ollut hyvää (kyllä se oli, kerran meinas ihan itkettää), mutta kun toi pää nyt vaan on aika oleellisessa osassa noissa hommissa.

Luonnollisesti tätä tapaamista täytyy koittaa tulkita jotenkin.

Koska Unto itse ilmoitti tulostaan, hän oli halukas näkemään neitiä jälleen. +1

Tapaaminen sisälsi paljon hellyyttä, silmiin uppoutumista ja hymyjä. +1

...toisaalta hetkittäin ei löytynyt yhteistä puhuttavaa eikä kipinöitäkään ihan hirveästi lennellyt. -1

Seksittömyys tarkoittanee, että hän on kiinnostunut muutenkin kuin jumppakaverina. +1

...toisaalta se voi myös tarkoittaa sitä, ettei nyt ihan kuitenkaan nappaa. -1

Hän ei ole kuumaverisyyteen vedoten aikaisemmin nukkunut niin lähellä kuin nyt. +1

Sain dagen-efterinä suukkoja julkisella paikalla ihmisten edessä! +1

Karkeimmat highlightsit jäivät siis plussan puolelle. Ja niin jäivät tämän neidin fiiliksetkin! En malta odottaa seuraavaa. Sanoisin, että seuraavat treffit oikeasti punnitsee sen, mihin suuntaan tämä homma etenee. On se jännä!

yst. terv. Mielialojen Aaltoiluhäiriö

Älä kierrä, niinku et ois päättäny vielä

Onpas vaikeeta aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Uusi vuosi ja Terttu nro. 40. Tänne kuuluu hyvää, mitäs sinne?

Vuosi on alkanut vähän liiankin hyvin, skeptisenä kyynikkona en voi muutakaan sanoa. Pää on pyörällä kaikesta tästä mitä tapahtuu, treffeistä ja sanoista ja teoista. Olisipa hienoa kun osaisi vaan heittäytyä tunteen vietäväksi, mutta tää pallo on sellanen yllätysten tyyssija, ettei kannata antaa sitä pienintäkään sormea. Ikävä kyllä.

Mua vähän jännittää, että eteneeköhän tää kaikki vähän turhan nopeasti. Tuntuu, ettei tunne pysy tekojen perässä ja pakokauhu nostaa päätään. Vieressä nukkuessa en saa unta kun pyörittelen mielessäni kauhuskenaarioita, ei se oikeasti voi musta tykätä kun se on noin täydellinen ja minä tämmönen, kohta se tajuaa ja sanoo että kiitti mutta ei kiitti. Kyseenalaistan kaikkea, eniten itseäni ja omaa epävarmuuttani ja itsetietoisesti korostan sitoutumiskammoisia ajatuksia.

En uskalla siis ihastua. Ja kuitenkin oon ihastunut. Kai. Aika paljonkin. Mutta en tietenkään voi myöntää sitä, koska sitten vois sattua.

Kaikki on niin helppoa kun ollaan yhdessä ja on ihanaa. Tää kaikki muu aika vaan on aivan saatanasta. Repikää tää kyynisyys irti ja antakaa mun olla se Terttu 15-vee joka ei ajattele muuta kuin kuinka ihanaa on olla ihastunut.

Uuden vuoden lupauksena: itsekunnioituksen kaivaminen romukopasta.