perjantai 9. marraskuuta 2012

Hunninko maailmankartalle!

Olisikohan nyt hyvä hetki vaihtaa taiteilia(mutsiitäpuuttuujii)/alteregonimeä johonkin kuvaavampaan? Esimerkiksi Itsevarmuus-Inkeri tai Raju-Ritva voisivat olla aika osuvia. Niskasta on siis kiskottu kuin heikkopäinen ja pistetty hienovaraista tapaamisehdotusta eteenpäin. Hienovaraista, koska en tosiaankaan halua nyt muhentaa tätä hommaa alkuunsa.

No, koska ehdotin musiikkipitoista tapaamista samalle illalle, on ihan ymmärrettävää, että Astronauttti on estynyt, koska viilettää toisissa sfääreissä illan, ja seuraavankin. Tässä nykypäivän paikasta toiseen kiiruhtavassa yhteiskunnassa erittäinkin o-k. Vastaus oli myös sen verran positiivissävytteinen ja omia mielipiteitäni miellyttävä, että sitä suuremmalla syyllä. Vaikkei siitä suoranaisesti ilmennytkään, että näinköhän hän ylipäätään haluaisi tässä joskus kuunaan mahdollisesti ehkä tavata. Silti.

Jännittää, kutkuttaa. Tämmöistä tyttöoloa ei ole ollut sitten alkuvuotisen Toivon, joka sentään hyvin selkeästi ilmaisi omankin kiinnostuksensa. Tunteikas ja keskustelevainen Toivo.

Tässä muutaman perjantaisiemauksen voimin täytyy todeta, että kaikki Elämäni Miehet, poikaystävä ja suurimmat ihastukset, ovat olleet hyvin estottomia mitä tulee tunteista puhumiseen ja niiden ilmaisemiseen. Ylipäätään syvällisempään keskusteluun. Olenkin vähän ihmeissäni, miten tällainen pikkuisen painostamalla suustaan jonkin vastauksen antava mies nyt saa tällaiset fiilikset aikaan. Ehkä tarvitsen tällaista, jotta voisin itsekin päästä paremmin ulos tunteita piilottelevasta kuorestani? Onhan se jo vähän tässä huomattu, kun tulee niin monta ekaa kertaa jo tässä vaiheessa tuttavuutta.

Mutta ei mitään isoja tunteita vielä tässä vaiheessa, pidetään kuori kasassa.


Ei kommentteja: