keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Se oot sinä siellä valomerkin jälkeen

Pt. 2. 

Enpä olisi osannut odottaa, että heti seuraavana samana viikonloppuna edellinen merkintä, especially linkatun kappaleen lyriikat, osuu omaan nilkkaan just eikä melkein. Tilanteet johtivat huomaamatta toiseen ja päädyin kainaloon kuhertelemaan. Hellyydenkipeä kissa sisälläni kehräsi tyytyväisyyttään, vaikka kohdalle osunut kollipuolinen olikin varsin yllättävä veto. Niin yllättävä, etten ole osannut edetä asiassa mitenkään, vaikka jokin mouru sisällä sanoo että ehkä tällä kertaa kannattaisi.

Ja vaikka olisin mä väärässä, oltaisiin sitä yhdessä.

Eipä oo tytöllä pokkaa.

ps. Ja sitäpaitsi tää biisi on aika rasittava.

Ei kommentteja: