keskiviikko 15. elokuuta 2012

Tuo mulle lämpöö

Voi että mitä kohtalon johdatusta tässä onkaan muutama päivä elelty! Vai mitä muuta se voi olla, kun sattumalta, täysin sattumanvaraisessa yökerhossa tanssit lähes koko illan saman miehen kanssa, ja siinä tanssin ohella keskustellessa selviää, että hänessä on pelottavan paljon tuttua.

Hän on nimittäin aivan kuin Veikko. Ei ulkoiselta habitukseltaan oikeastaan yhtään, mutta kaikki muu täsmää. Sama nimi, sama ikä, sama asuinkaupunki. Veikot työskentelevät samalla alalla ja ovat molemmat äärimmäisen innokkaita urheilijoita. Poikkeuksena se, että illan päätteeksi selvisi Veikko II:lta löytyvän vaimo ja kaksi lasta. Hahaa, kauan kaivattu kusipääkontakti! ehti Terttunne jo ilahtua, mutta ei. Ainoa haureus, jota Veikko II läheisen tanssiasennon lisäksi harjoitti, oli kevyt suudelma huulille ja poskelle ennen lähtöä kotiin.

Kyllä harmitti, enkä edes ole varma kumpi enemmän; se, että tämä erittäin kiinnostavan oloinen, tyylikäs mies osoittautui perheenisäksi vaiko se, että potentiaalinen kusipää osoittautui kaikesta huolimatta herrasmieheksi. Ehkä pitäisi vaan olla iloinen siitä, että tällaisiakin miehiä tosiaan maailmasta löytyy. Mutta kun en mä muihin törmääkään!

Tästähän se ajatus sitten lähti, ja oli ihan pakko ottaa orginaali-Veikkoon yhteyttä ja lyödä tapaaminen lukkoon. Vähän hirvitti, mutta pari viinilasia rentoutti kummasti, ja vietimmekin oikein hekumallisia hetkiä ja yhteistä aikaa vähän pitempäänkin kuin ennakkoon olin ajatellut.

weheartit

Oli kyllä kaikin puolin onnistuneet pitkät treffit, kaikki etukäteen massiiviseksi paisutetut ulkonäköpaineetkin ropisivat hänen ihailevien sanojensa alla. Pystyin heittäytymään tunteen vietäväksi ihan eri tavalla kuin aikaisemmin, ja oli kyllä varsin kihelmöivää. Myös perushengailu oli yllättävän mukavaa, luontevaa ja kivaa. Vähän ihmetyttää, mistä nämä fiilikset tulevat, kun aiemmin olin ihan varma ettei meillä synkkaa ollenkaan, että ollaan ihan liian erilaisia ja -ikäisiä.

Terttu, tuo kelkankäännön mestarisnainen. Saa nyt taas nähdä kuinka tässä käy, en elättele mitään toiveita tai kauhukuvia, annan vaan mennä. Kerranhan tässä vaan näpytellään.

Ei kommentteja: