Hilma ilmoittautuu jälleen. Meinasin jo unohtaa koko blogin, mutta kun on taas tullut sekoiltua siihen malliin, että yhtäkkiä yllättäen tuli tämäkin mieleen. Jos se vaikka vähän auttaisi jos kirjottas jotain ylös, eikä vaan päässään setvis?
Päivitetään ensin ehkä tilannetta tämän viimeeksi mainitsemani Herrasmiehen kanssa. Juurikaan ei olla edetty mihinkään. Nähty on muutaman kerran, muttei kertaakaan kaksistaan. Tosin sekin ehkäjopa olis muuttumaisillaan, kun rohkeana tyttönä ehdotin moista. Eipä tuo kyllä ihan turhan innoissaan ole meikäläistä treffaamassa, että en oikein tiedä mitä tästä(kään) pitäis ajatella. Eli yritys olis kova olla ajattelematta ihan hirveesti mitään. Mutta, onhan se nyt hemmetin ärsyttävää, että kun nähdään niin ollaan niin ihkuihkuläählääh iholla kiinni (ei varsinaisesti seksuaalisesti!) ja sit kun ei nähdä niin tyypistä ei kuulu oikeestaan mitään. En mä tiedä, onko tommonen sit normaalia? No, ehkä se selviää...
Mutta tää, kun en tiedä miten edetään ton Herrasmiehen kanssa, tekee musta melkosen epävarman, enkä sitten oikein tiedä miten täällä kaukana toisessa kaupungissa mulla on lupa käyttäytyä? Viimeksi vedin ihan hirmuiset morkkikset tosta Kolmosesta, mutta kun EDELLEENKÄÄN ei ole asiat kovinkaan edennyt Herrasmiehen kanssa, niin mitähän järkeä siinä morkkistelussa sitten oikein on? Vai onko? Kuitenkin edelliskerrasta viisastuneena en mennyt sitten sänkyyn tämän Kolmosen kanssa, vaikka tänä viikonloppuna olisi ollut (huhhuh melkoista!) seksiä tarjolla tyypin kanssa pariinkin otteeseen. Nyt sitten harmittaa se, ettei mitään tapahtunutkaan, jos hommat Herrasmiehen kanssa ei etene. Ja se, että tein kyllä tosi tylysti tolle Kolmosellekin antaessani ymmärtää, ymmärtämättä kuitenkaan antaa. Perjantain sekoilut oli kyllä aika puhtaasti jotain itsetunnon pönkitystä, mutta lauantaina kuvittelin itekin, että on tässä jo niin pitkään kohta oltu ilman, ettei seksi olisi ollenkaan pahitteeksi. Mutta en sitten pystynytkään, kun viimekerran morkkikset ja Herrasmies pamahti mieleen kesken kaiken. Pahoitteluni Kolmoselle!
Yksi miespuolinen kaveri sanoi, kun tästä vähän selitin että: "Sä et kyllä Hilma itekkään taida oikein tietää mitä sä haluat." Se pisti miettimään. Enkö? Sekö tässä kiikastaa? Oon kuvitellut että homma on hyvin selkeä ainakin mun päässäni; Herrasmieshän on tietysti parempi vaihtoehto kuin mikään muu ja tietysti mä haluan sen. Mutta haluanko? Jos kaikki on näin epämääräistä, se on niin kaukana ja eksyn aina ton Kolmosen matkaan kuitenkin? Pakko kai senkin on jotain tarkoittaa? Samainen kaveri myös väittää, että kun joku oikeesti kiva tulee vastaan, niin ei tämmöstä älytöntä spekuloimista tarttis harrastaa, vaan kaikki loksahtaa kohdilleen. Mutta mitä helvettiä? Mä olen ehkä yks pahimmista draamakuningattarista mitä tiedän, enhän mä ees osais olla miettimättä! Ja kaiken jauhaminen on tavallaan osa myös sitä hauskuutta. Eikö kaikki naiset tee niin? :D
No, ainakin vielä toistaiseksi ei ole miettimisjauhamiselle loppua näkymässä piiitkään aikaan, että nouhätä armas blogimme. <3
- Hilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti