HAA! Hilmakin (vihdoin, melkoisen painostuksen alaisena. :P) ottaa itseään niskasta kiinni, ja kirjoittaa nyt melkeimpä ihka ensimmäisen blogi-kirjoituksensa!
Oma juhannushan meni tosiaan tuolla Tertun mainitsemalla "Tertun eksän mökillä" kavereiden kesken, Tertun tissutellessa viiniä kotosalla. Itse en tissutellut, vaan vietin hyvinkin perinteisen juhannuksen perseet olalla. Onneksi kanssa immeiset möksällä oli kaikki suunnilleen samoilla linjoilla, joten ei tarvitse juurikaan itseään alkaa häpeämään, vaikka muussa seurassa se voisikin olla melko ajankohtaista. Pakko vähän hehkuttaa, että kyllä on kivojakivoja ihania, uusiakin, ystäväisiä löytynnyt tässä viime vuoden aikana, varsinkin noista mökki-pojista. <3
Mökille lähdin kyllä niin hirmuisessa "vihaan kaikkia miehiä"-fiiliksessä, että vähän itseäkin hirvitti, mitä tosta jussista oikein kehkeytyy. Mutta koska pojjaat oli niin hirmusen mukavia ja kivoja (jopa illan isäntäkin, joka välillä on ottanut mua melko rankastikkin päähän. :D), ettei mistään vihaamisesta tullutkaan sitten yhtään mitään. Onneksi! :)
Kuten Terttu melko hienovaraisesti on noissa aikaisemmissa teksteissä ilmaissut, niin tämä meidän alkukesä on ollut kyllä... melkoinen. Noita kesäkolleja on tosiaankin ollut nyt ihan jokseenkin jopa tarpeeksi tässä pyörimässä, ja siitäpä tämä blogi-idea sitten syntyikin. Piti päästä johonkin noista kakslahkeisista avautumaan ja kirjottamaan niin, että voipi vielä vanhanakin niitä sitten jostain muistella!
Itsellähän tilanne on aikalailla täysin erilainen kuin Tertulla. Terttu on ollut piiitkässä parisuhteessa suunnilleen koko täysi-ikäisyytensä, kun taas minä seurustelin teini-ikäisenä ja olen ollut sinkkuna suunnilleen koko täysi-ikäisen elämäni. Aikaisempi sinkku-vuosien lohtu ja suola on kuitenkin nyt alkanut tuntumaan aika pitkälti kiroukselta. Ei tunnu nykysin löytävän enää mistään miestä, joka haluaisi muutakin kuin vain sitä itseään. Tää hemmetin fuck-buddy-ilmiö on aikalailla lähtenyt riistäytymään käsistä, ainakin mun käsistä. Mä en tykkää / harrasta juurikaan mitään yhden yön juttuja, ne on tuppaa venähtään aina tommosiks puolenvuoden vakipanoiks. Ja usein miten kuvioon kuuluu myös se, että mä ihastun, annan jutun mennä liian pitkälle ja sit lopulta ite lopetan sen ja vingun kuinka sattuu. Ja sit vannon etten ala moisiin hölmöilyihin enää, ja stadaa, kohta ollaan taas about samassa tilanteessa. No, saa nähdä nyt mitä tää hullu kesä saa nyt sitten aikaan. :D
Mut kai mulla on sit aina ollut joku pienen sortin sitoutumiskammo, ehkä nää mun huonot miesvalinnat johtuu jotenkin siitä. Mutta nyt tuolla mökillä, kun nukuin semmosen kivan kaveripojan vieressä, tuli jotenkin niin sulonen olo. Että tämmöstäkin tietysti vois ehkä jopa olla. Mutta jotenkin se tuntuu niin kauhean vaikealta. Kai mulla on joku ihan kieroutunut käsitys seksistä ja miehistä ja ylipäätään elämästä, kun ei musta ole kuin kusipäitten kanssa sekoilemaan. Hyvä mies kun tulee vastaan, se löytää itsensä hyvin äkkiä "ei vaan oo oikeeta fiilistä"-hyllyltä unohdettuna. Haha, kuulostan niin kauheelta naiselta tän tekstin perusteella että voi hyvää päivää. Ihan vaan nukkuminen miehen vieressä, ilman taka-ajatuksia, on meikäläisen elämässä luksusta. No, semmostä se elämä (mun ainakin nyt) on. :D
kiitos ja kumarrus.
-Hilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti